On onnellisia miehiä ja naisia,
jotka eivät osaa laulaa. Heidän täytyy
kyyneliä vuodattaa! Miten makeasti voikaan
suru kaatosateena sataa!

Jotta kiven alla liikahtaisi jokin.
Minulle kutsumus on kuin piiska
kesken hautajaisten kaiken vaikeroinnin
velvollisuus käskee laulamaan.

Daavidkin lauloi ystävälleen,
vaikka kahtia repivät!
Jos Orfeus ei olisi mennyt Manalaan
itse, vaan olisi lähettänyt sinne äänensä,

olisi lähettänyt vain äänensä sinne pimeyteen,
ja olisi itse jäänyt joutavana
kynnykselle, Eurydike olisi sitä pitkin
kuin köyttä pitkin tullut...

kuin köyttä pitkin ja kuin valoon,
takaisin palaamatta, ja sokeasti.
Sillä, runoilija, kaikki muu sinulta otetaan
kun sinulle kerran on annettu ääni.

Tammikuu 1935