Käännökset Liisa Viitanen, Sergei Tšerašov ja Hannu Helin
Marina Tsvetajevan elämäkertatiedot
Jälkisanan sijasta
ENNEN EUROOPPAA
Minä tiedän totuuden! Älkää pitäkö muita totuuksia!
Vihan vimma mustalaisilla erota!
Siitä pidän, ettet ole minuun sairastunut,
Voitan sinut kaikelta, taivaalta ja maalta,
Ei kukaan ole vienyt meiltä mitään!
Mistä tämä tällainen hellyys?
Jumala huolista kumartui,
Säkeitä Moskovasta1. Ympärillä on pilviä
2. Kauhea ja kaunis veli, ota vastaan tämä
3. Ohi öisten tornien
4. Tulee päivä surullinen, sanovat!
5. Yllä kaupungin, jonka Pietari hylkäsi,
6. Yllä sinen lehtojen, lähellä Moskovan,
7. Seitsemän kukkulaa, kuin seitsemän kelloa,
8. Moskova! Miten valtava,
9. Pihlajaan syttyivät
Unettomuus1. Unettomuuden varjo
2. Käsiä suutelen,
3. Valtavassa kaupungissani on yö,
4. Unettoman yön jälkeen ruumis heikkenee,
5. Nyt vieraana taivaasta
6. Tänä yönä olen yksin yössä,
7. Mäntypuussa, hellästi ja kevyesti,
8. Mustaa kuin silmäterä, valoa silmäteräsi,
9. Kuka nukkuu yöllä? Ei kukaan!
10. Tässä vielä yksi ikkuna,
Runoja Blokille1. Nimesi on lintu kädessäni,
2. Hellä haamu,
3. Olet matkalla auringosta länteen,
4. Pedolle luola,
5. Kotona Moskovassa ovat kupolit tulessa,
6. He pitivät häntä ihmisenä!
7. Takana tuon lehdon, luulen,
8. Ja paarmojen pilvet välinpitämättömien hevosten ympärillä,
9. Kuin heikko valonsäde läpi helvetin pimeyden,
10. Katsokaa, siinä hän on, väsyneenä vieraista maista,
Suudelma otsalle pyyhkii pois huolet.
Yksinkertaista kuin veri ja hiki:
Jos sielulla oli syntyissä siivet,
Mitä muut eivät tarvitse, se minulle tuokaa:
Ratsuni on kaiken ahmiva tuli!
Siunaan jokapäiväisen työn,
Säe jokainen on lapsi rakkauden,
Sulatin sokeriksi lasiisi,
Niin kuin vasen ja oikea käsi,
Runot kasvavat, kuin tähdet ja ruusut,
Päiväni on huikentelevainen, ja hullu:
Olen sivu sinun kynällesi.
Kiitän sinua, Herra,
Mallikelpoista ja yksinkertaista elämää eläessäni:
VENÄJÄN JÄLKEENNämä ovat aarteitteni:
Ylistys rikkaille
Runoilijat
1. Runoilija alkaa puheensa kaukaa.
2. Maailmalla on tarpeettomansa, ylimääräiset,
3. Mitä täytyisi tehdä minun, sokean ja lapsipuolen,
Sinä, joka rakastit minua tosilla valheilla,
Ikkuna
Runoelma vuorestaOmistuskirjoitus
1. Tuo vuori oli kuin ammusten
2. Ei Parnassos, eikä Siinai,
3. Kuin kämmenellä tarjottu
4. Persefonen jyvä granaattiomenan punainen,
5. Ei intohimo ole petosta, eikä kuvittelua!
6. Vuori suri, (palavalla, karvaalla
7. Vuori suri, että vain surua on kohta
8. Tuo vuori oli, kuin kyttyrä
9. Vuodet vierivät. Ja tuon kiven paikalla
10. Mutta noiden perustusten painonkaan alla
Epilogi
Kaksi1. On riimejä maailmassa tässä:
2. Ei tahdo kohtalo tässä maailmassa
3. Maailmassa, missä kaikki
Runoelma lopusta1. Taivaalla, ruosteisemmalla rautaa,
2. Veljeys mustalaisleirin,
3. Ja rantakatu. Seuraan
4. Vaaleaverisen sumun
5. Tiedän huulten liikkeestä
6. - Minä en tätä halunnut
7. Ja rantakatu. Viimeinen. Siinä
8. Vii-meinen silta
9. Kuin tehdasrakennukset, meluisat
10. Yhtenä eläimenä me
11. Yhtäkkiä hävitä kaikki
12. Kuin tiheä hevosenharja,
13. Näin teroitetaan kovasimella veitsiä,
14. Polkua lampaitten
Yritys mustasukkaisuudeksi
Elossa, ei kuollut
Uudenvuodentervehdys
Linja-auto
Koti-ikävä! Jo kauan sitten
Puutarha
Pensas1. Mitä tämä pensas tahtoo minulta?
2. Mutta minä tahdon pensaalta, ole hetki
Selja
On onnellisia miehiä ja naisia,
Epitafi1. "Viivyn vain hetkisen..."
2. Turhaan silmillä, kuin nauloilla,
3. Sen vuoksi, ettet silloin, kun olit nuori ja rohkea,
4. Isku, vaimentunut saatossa
Pöytä1. Kirjoituspöytäni uskollinen!
2. On liittomme, rakkautta
3. Liittomme kolmaskymmenes vuosipäivä
Avasin suoneni: lakkaamatta, ja